Mistä voi huomata, että yhteys itseen on jäänyt taka-alalle?

Yhteys itseen ei yleensä katoa yhtäkkiä. Useammin se tapahtuu vähitellen, tavallisen elämän keskellä. Päivät täyttyvät asioista, joista täytyy huolehtia. Työstä, kodista, ihmissuhteista, aikatauluista ja muiden tarpeista. Välttämättä elämässä ei ole mitään erityisesti pielessä. Kaikki voi näyttää ulospäin aivan tavalliselta – ja silti jossain vaiheessa voi huomata olevansa vähän kaukana itsestään.

Saatat huomata, ettet oikein tiedä, mitä itse haluaisit. Että teet asioita, koska ne kuuluvat tehdä, mutta et enää pysähdy kysymään, miltä ne sinusta tuntuvat. Tai ehkä huomaat yhteyden puuttumisen vasta kehossa: jatkuvana jännittyneisyytenä, väsymyksenä tai levottomuutena, jolle on vaikea löytää selkeää syytä.
Joskus se näkyy ärtymyksenä. Pienet asiat tuntuvat tavallista suuremmilta. Toisten tarpeet alkavat kuormittaa, vaikka yleensä haluaisit olla läsnä ja auttaa. Joskus taas mikään ei tunnu oikein miltään. Päivät kulkevat, asiat tulevat hoidetuiksi ja elämä jatkuu – mutta oma kokemus jää kaiken muun alle.

Kun huomio on pitkään muualla

Meillä on monia hyviä syitä suunnata huomiomme pois itsestämme. Välillä elämä yksinkertaisesti vaatii sitä. On vaiheita, joissa joku toinen tarvitsee meitä tavallista enemmän tai joissa arki jättää vain vähän tilaa pysähtymiselle.

Monelle muiden huomioiminen on myös hyvin tuttua. Saatamme huomata nopeasti, millainen tunnelma huoneessa on, mitä toinen tarvitsee tai mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Samalla omat tarpeet voivat jäädä paljon vaikeammin kuultaviksi. Silloin yhteys itseen ei välttämättä katoa siksi, ettemme välittäisi itsestämme. Olemme vain tottuneet suuntaamaan huomiomme ensin muualle.

Ja mitä pidempään niin tapahtuu, sitä vaikeammaksi voi tulla vastata kysymyksiin:

Mitä minä tarvitsen juuri nyt?
Miltä minusta oikeastaan tuntuu?
Mitä minä haluan – jos hetkeksi unohdan sen, mitä minun pitäisi haluta?

Yhteys itseen ei tarkoita jatkuvaa itsensä tarkkailua

Yhteyden itseen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että analysoisimme jatkuvasti tunteitamme tai osaisimme aina nimetä tarpeemme.

Ehkä kyse on enemmän siitä, että olemme välillä valmiita pysähtymään oman kokemuksemme äärelle.
Huomaamaan, että nyt väsyttää. Tai että jokin tuntui pahalta, vaikka olisin halunnut vain ohittaa sen. Tai että tarvitsen hetken omaa tilaa. Kaipaan läheisyyttä. Tämä ei tunnukaan minulle hyvältä. Tai että juuri nyt kaikki on oikeastaan ihan hyvin.

Pieni havainto ei vielä vaadi mitään ratkaisua. Kaikkea, mitä itsessämme huomaamme, ei tarvitse heti muuttaa. Joskus jo se, että oma kokemus saa tulla nähdyksi, palauttaa hieman yhteyttä itseemme.

Pieni pysähdys tähän hetkeen

Voit hetkeksi huomata, mitä sinussa tapahtuu juuri nyt.

Ei sitä, mitä sinun pitäisi tuntea. Ei sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Vaan ihan vain:
Mitä minulle kuuluu juuri nyt?

Vastauksen ei tarvitse olla selkeä.

Usein yhteys itseen alkaa vahvistua juuri siitä, että jäämme hetkeksi kuuntelemaan.

- Roosa Äikäs