Psyykkinen valmennus urheilussa - kun kroppa on kunnossa, kestääkö pää?
Oletko pohtinut, mikä on se erottava tekijä, joka saa yksilöurheilijat tai joukkueet kerta toisensa jälkeen voittamaan? Mitä urheilija, joka epäonnistumisenkin jälkeen pystyy nauttimaan elämästään, tekee toisin kuin urheilija, joka sättii itseään armotta, eikä salli itselleen iloa ennen onnistumista? Entä uran jälkeen, miksi joku löytää oman uuden polkunsa helposti, kun taas toinen ajautuu päihderiippuvuuteen?
Vastaus piilee sen panostuksen määrässä, jonka urheilijat panostavat fyysisen suorituskyvyn lisäksi henkiseen hyvinvointiin. Nämä urheilijat ovat opetelleet käsittelemään ja säätelemään ajatuksiaan ja tunteitaan, ja siten toimintaansa. He ovat panostaneet itsetuntoonsa, eikä heidän ihmisarvonsa tai minäkäsityksensä perustu pelkästään urheilutuloksiin, vaan heillä on taustalla vahva ja hyvinvointia tuottava arvomaailma, jonka he ovat tunnistaneet. Heillä on siis työkalupakissaan paitsi suuri määrä lajiteknistä taitoa, myös taitoa käsitellä omaa mieltään.
Tästä huolimatta saatetaan tunteet urheilumaailmassa jossain määrin nähdä jopa heikkoutena suorituskyvyn kannalta. Kuitenkin tunteiden käsittely - niin vaikeiden kuin mielyttävienkin - on todellisuudessa kriittinen osa meidän ihmisten elämää, jotta se voi olla mielekästä ja täyttä. Ellei tunteitaan saa nähdyiksi ja kuulluiksi, voi urheilija kerätä elämänsä ja uransa varrella valtavan määrän käsittelemättömiä tunteita, jotka saattavat jo uran aikana tai myöhemmin tuottaa epämielyttäviä seurauksia.
Psyykkinen valmennus onkin Suomessa urheilijoilla vielä tänä päivänä monelta osin hyödyntämätön osa-alue. Liian monesti palveluiden piiriin hakeudutaan vasta valtavan epäonnistumisen jälkeen, kun huomataan, että "pää ei kestänyt" ja ollaan jo henkisesti todella loppu, jos silloinkaan. Tavoitteellisista ja ammattilaisen tarjoamista psyykkisisen valmennuksen palveluista pääseekin Suomessa nauttimaan vain murto-osa urheilijoista. Suurimmat syyt palveluiden hyödyntämättömyyteen ovat mm. lajiteknisten taitojen korostus suorituskyvyssä, valmentajien kenties epäilevä suhtautuminen psyykkisiin palveluihin sekä yksinkertaisesti se, että palveluiden saatavuus on rajattua tai kallista. Tai ei tiedetä kenen puoleen kääntyisi.
Urheilijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ihmiset, samoine psyykkisine elämänhaasteineen suorituskyky- ja julkisuuspaineiden ohella. Haasteita voi olla myös esimerkiksi parisuhteessa, perhepiirissä voi olla koettu äkillinen sairastuminen, minäkäsistys voi olla kriisissä - kuka oikeasti olenkaan? Näiden lisäksi urheilijat kärsivät monesti kovista paineista sekä urheilullisesti, että kenties ulkonäöllisesti. Urheilijat kokevat myös tavallista enemmän julkista arvostelua ja kritiikkiä osakseen. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen urheilija, joka tähtää korkeaan suorituskykyyn tai yleisesti hyvinvoivaan tilaan, pääsisi puhumaan ammattilaisen kanssa itseä mietityttävistä asioista. Onneksi elämme maailmassa, jossa stigma eli häpeäleima mielen eri tiloista on vähenemään päin, ja yhä useampi hakeutuu avun piiriin.
Meillä urheilijoille suunnatut palvelut suunnitellaan aina yksilökohtaisesti urheilijoiden kanssa tavoitteita tukien. Ole rohkeasti yhteydessä, niin paneudutaan juuri sinun tai teidän tilanteeseenne ryhmänä.
- Mikko Äikäs