Kun arki pienten lasten kanssa kuormittaa, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin

Pienten lasten vanhemmuus on usein samaan aikaan elämän merkityksellisintä ja kuormittavinta aikaa. 

Arki on täynnä vastuuta, keskeytyksiä ja jatkuvaa läsnäolon tarvetta. Yöunet voivat olla katkonaisia. Omaa aikaa on vähän tai ei lainkaan. Moni ajattelee esimerkiksi: "Lapset ovat vaan hetken pieniä, miksen osaa nauttia tästä ajasta täysillä?" tai "Meillä on kaikki niin hyvin ja helpot lapset, miksi olen näin väsynyt?" Kuormitus voi tuntua hämmentävältä. Tai jopa väärältä.

Moni vanhempi huomaa itsessään asioita, joita ei olisi odottanut. 

Kärsivällisyys voi olla koetuksella, ajatukset saattavat kiertää kehää taukoamatta ja pienetkin tilanteet voivat tuntua yllättävän suurilta. Saattaa huomata olevansa: ärtynyt, väsynyt, etäinen tai jatkuvasti hieman ylikuormittunut. Ja tuntea siitä voimakasta syyllisyyttä.

Usein tämän kaiken taustalla ei ole vain arjen kuormittavuustekijät.

Vanhemmuus koskettaa meissä jotain hyvin syvää. Se voi tuoda pintaan muunmuassa omia opittuja malleja, käsittelemättömiä kokemuksia ja tarpeita, joita ei ole aiemmin pysähtynyt kuulemaan. Ja siksi reaktiot voivat tuntua voimakkaammilta kuin tilanteet itsessään.

Tämä voi näkyä myös parisuhteessa.

Arjen keskellä yhteys toiseen voi hiljalleen hiipua. Keskustelut muuttuvat käytännön asioiden hoitamiseksi. Väärinymmärrykset lisääntyvät. Ja joskus huomaa vetäytyvänsä – tai ärtyvänsä asioista, joita ei aiemmin olisi huomannutkaan.

Moni yrittää tässäkin pärjätä yksin. Ajattelee, että tämä on vain vaihe. Että kyllä tämä tästä helpottaa. Mutta usein taustalla on sama tarve kuin muuallakin:

Tarve tulla kuulluksi.
Tarve tulla ymmärretyksi.
Tarve kokea yhteyttä.

Moni yrittää pärjätä yksin.

Ajattelee, että tämä kuuluu tähän vaiheeseen. Että pitäisi jaksaa. Että muutkin jaksavat. Mutta usein jo pieni pysähtyminen voi muuttaa paljon. Kun pysähtyy hetkeksi itsensä äärelle, alkaa hahmottua:

Mitä minä oikeastaan tunnen?
Mitä minä tarvitsen?
Mistä tämä kuormitus syntyy?

Ja vähitellen: Miten voisin tukea itseäni tässä tilanteessa? Ja miten voisin tulla lähemmäs toista – sen sijaan että etäännymme toisistamme?

Vanhemmuudessa ei tarvitse olla jatkuvasti rauhallinen, jaksava tai varma. Parisuhteessa ei tarvitse pärjätä yksin. Eikä näiden ajatuksien ja tunteiden kanssa tarvitse jäädä yksin.

Kun arki tuntuu raskaalta, voi olla aika pysähtyä. Voit esimerkiksi varata maksuttoman ensikäynnin silloin, kun se tuntuu oikealta.

-Roosa Äikäs